Eilen taas tuntui siltä että miten tytöstä joka ei ikinä ajatellut hankkivansa lapsia, koskaan hoitanut lapsia, tai oikeastaan hirveämmin ollut kiinnostunut koko lapsihöpinöistä, joka kaveri porukasta sai ensimmäisenä vauvan, ja  jonka kuviteltiin saavan lapset viimeisenä, tulikin 3 lapsen äiti ja vielä koti äiti.

Miten olen oppinut ja kasvanut ihmisenä, niinhän se on, lapset meitä kasvattaa eikä toisin päin. Oppinut pitämään toisista huolta, oppinut hallitsemaan riitatilanteita, kärsivällisyyttä....

Äitinä olemisen ihanuus....Äiti jolle lapset purkaa pahana päivänä kiukkunsa, kiroileevat , haukuvat, potkivat, riehuvat... Mutta niin kuin minulle sanottiin -äitiä rakastetaan silti enemmän. Pahan päivän jälkeen halataan, kävellään  perässä koko ilta, äidin pitää tehdä kaikki iltapesut, kukaan muu ei saa tehdä. Ja missä nukkuisivat mieluiten...äidin vieressä.

Onni.... Miten nauretaan mahat kippurassa, pelleillään, leivotaan, maalataan niin että tuolitkin saa sen jälkeen pestä, opetellaan asioita yhdessä, iloitaan joka päiväisistä pienistä asioista...

Päiväkään en vaihtaisi pois vaikka joskus illasta, kun saanut lapset nukkumaan, on niin väsynyt. Ajatellut että oisko tosiaan pitänyt hankkia ”helpompi ammatti” kuin koti äitinä oleminen. Mutta ei, lapset on kerran vain pieniä ja mikä ihaninta, on saanut olla heidän kanssa pitkään kotona :)

Äitienpäivän julistus

- Halusin Sinut jo
ennen kuin olit edes syntynyt. Rakastin Sinua jo ennen kuin olit
edes syntynyt ja rakastin vielä enemmän heti kun olit syntynyt. Näin
kasvosi ja tiesin, että olin rakastunut. Ennen kuin tunti syntymästäsi
oli kulunut, tiesin, että antaisin henkeni puolestasi. Tämä on elämän
ihme...!

Miksi näitä asioita olen miettinyt? No siksi koska syksyllä aloitan jotain muuta...Tämä vaihe jää elämästä taakse ja siirtyy johonkin muuhun vaiheeseen :D