Korkokengät historiassa

Korotettujen korkojen on oletettu tulleen vastauksena siihen ongelmaan, että ratsastajien jalat luisuivat eteenpäin satulassa heidän ratsastaessaan. "Ratsastajan korko", noin 3 senttimetriä korkea, ilmestyi 1500-luvulla.

Korkokengät tulivat nopeasti suosituiksi Ranskan hovin muotitietoisten miesten ja naisten keskuudessa ja levisivät muidenkin maiden ylimystön keskuuteen. Sekä miehet että naiset käyttivät korkokenkiä halki 1600- ja 1700-luvun.

Matalampia korkoja suosittiin 1960-luvun loppuvaiheissa ja 1970-luvun alkuvaiheissa, mutta korkeammat korot palasivat 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alkupuolella. Muodikkaan koron malli on myös vaihtunut tolppakorosta (1970-luku) suippokorkoon (1990-luku) ja stilettikorkoon (1950-luku, 1980-luku, ja 2000-luku).

Vaikkakin korkokengät alun perin ilmestyivät 1500-luvulla miesten jalkineina, 1700-luvun loppupuolen jälkeen miesten kengissä on ollut matalampi korko. Muutama poikkeuskin löytyy, kuten cowboybootsit ja korkokenkien hetkellinen nousu miesten muotiin 1970-luvulla (esim.John Travolta Saturday Night Fever)

Syitä korkokenkien pitämiseen:

• muuttavat jalan kulmaa suhteessa jalan alaosaan, joka korostaa nilkkoja

• muuttavat käyttäjänsä asentoa, vaatien ryhdikkäämmän asennon ja muuttaen kävelytapaa

• saavat käyttäjänsä näyttämään pidemmältä

• saavat käyttäjänsä jalat näyttämään pidemmiltä

Syitä, miksi korkokenkiä ei pidetä:

• saattavat olla kivuliaita tai vahingollisia joillekin käyttäjille.

• lyhentävät käyttäjänsä askelta

• saattavat estää käyttäjänsä juoksemisen