Tatuointien historia

Tatuoinnit ovat yksi maailman vanhimmista kuvataiteen muodoista. Kukaan tuskin pystyy selvittämään mistä ne ovat saaneet alkunsa, mutta kaikki merkit viittaavat siihen että niitä on tehty koko ihmiskunnan historian ajan.

Yläluokka hylkäsi tatuoinnit niiden yleistyessä ja niistä tuli lähinnä yhteiskunnan alimpien luokkien miesten harrastus. Ihoonsa kuvia ottivat etenkin merimiehet, sotilaat ja vangit. Tatuoiduista naisista tuli nyt sirkuksien ja kummajaisnäytösten vetonauloja.

On varmaa etteivät tatuoinnit, toisin kuin nykyään, ole aiemmin olleet pelkkiä koristeita vaan niillä on ollut myös jokin symbolinen tai uskonnollinen merkitys. Niiden avulla on ennaltaehkäisty ja parannettu sairauksia, autettu ihmistä kuoleman jälkeisessä elämässä, niitä on käytetty heimotunnuksina ja merkkinä kantajansa sosiaalisesta asemasta. . Esimerkiksi Japanin Ainu-heimossa naimisissa olevat naiset erotettiin naimattomista tatuoiduista sinisistä viiksistä.

Tatuointeja on tehty myös suurten elämänmuutosten yhteydessä ja niillä on juhlistettu esimerkiksi pojan tuloa mieheksi.

Suomessa ensimmäiset viralliset tatuointistudiot perustettiin vasta 1980-luvun lopulla koska siihen saakka terveysviranomaiset epäsivät luvat viitaten terveydellisiin seikkoihin.

Tatuoinnit ja lävistykset ovat naisen kaunistautumisen uusin muoto. Kosmeettisten tatuointien, kulmien ja huulten piirtämisen, lisäksi naiset ottavat nyt myös koristetatskoja. Aiemmin vain vankilakundeille ja merimiehille sallitut tatuoinnit koristavat nyt mitä eri-ikäisempien naisten kehoja. Myös poiskuluvat hennatatuoinnit yleistyivät länsimaissa 90-luvulla.