Huulipunan historia

 

Ihminen on koristanut itseään aikojen alusta alkaen. Jo antiikin Egyptissä on käytetty jonkinlaista huulipunaa, joka oli tehty okrasta, hennasta ja rautaoksidista. Ensimmäinen varsinainen huulipuikko valmistettiin valaanrasvasta ja manteliöljystä ja esiteltiin suurelle yleisöille Amsterdamin maailmannäyttelyssä vuonna 1883.

Muinaisessa Babyloniassa huulipunaa valmistettiin murskaamalla puolijalokiviä, minkä jälkeen jauhetta siveltiin huuliin ja joskus silmienkin ympärille.

Muinaiset egyptiläiset uuttivat sinipunaista väriä kasveista, jotka sisälsivät elohopeaa. Kleopatra teetti oman huulipunansa karmiininpunaisista koppakuoriaisista, jotka murskattiin valtiattaren haluaman syvän punaisen sävyn saamiseksi. Pohja-aineena käytettiin litistettyjä muurahaisia.

Huulia on punattu punaisella okralla muinaisissa kulttuureissa sekä vielä 1500-luvun Euroopassa. Kreikkalaiset ja roomalaiset naiset punasivat huuliaan sinooperilla ja kasviväreillä. Noin tuhat vuotta ennen ajanlaskumme alkua Egyptissä ja myöhemmin Roomassa niin miehet kuin naisetkin käyttivät huulipunaa, poskipunaa ja kynsilakkaa. Japanissa huulipunaa on valmistettu muun muassa väriohdakkeen siemenöljystä

1500- ja 1600-lukujen vaihteessa, Elisabet I:n hallituskaudella huulipunasta tuli suosittu ehostuskeino. Muodissa olivat verenpunaiset huulet ja kalpeat kasvot. Huulipuna valmistettiin tuolloin mehiläisvahasta ja eri kasvien väriaineista.

Kuningatar Viktoria julisti 1800-luvulla meikkaamisen olevan sopimatonta: vain prostituoidut maalasivat itseään. Kunnialliset naiset purivat huuliaan ja nipistelivät poskiaan. Meikkaaminen ennen avioliittoa oli erityisesti kiellettyä, jottei vähemmän kaunis nainen huijaisi tulevaa aviomiestään.

1900-luvun alussa useimmat suomalaiset naiset hoitivat kauneuttaan kotikonstein: punajuuri kävi huulipunasta

Huulia on koristettu ja kaunistettu erityisesti itseä varten, mutta myös vastakkaisen sukupuolen miellyttämiseksi. Punertava sävy huulissa näyttää kauniimmalta ja antaa kantajastaan terveemmän yleisvaikutelman. Punaisen lisäksi huulia on värjätty muillakin väreillä, esimerkiksi egyptiläiset naiset ja miehet ehostivat joskus huulensa sinimustalla.

Huulipuna myös hoitaa, sillä se suojaa huulia auringon vaikutukselta ja pehmentää jo kuivia huulia. Huulet rohtuvat herkästi, sillä niitä eivät suojaa tali- tai hikirauhaset. Huulissa ei myöskään ole melaniinia suojaksi aurinkoa vastaan, siksi huulet eivät myöskään rusket

                                 

Punainen on värinä voimakas, minkä vuoksi se onkin liitetty niin elämään, rakkauteen kuin kuolemaankin. Punaiseen liitetyt merkitykset ovat hyvin erilaisia riippuen siitä ovatko kyseessä keskipunaiset, vaaleanpunaiset tai tumman ruskeansävyiset punaiset. Länsimaissa punainen väri yhdistetään rakkauden, intohimon ja päättäväisyyden kuvaamiseen sekä myös vaaran ja kieltojen symboleihin. Punaiseen väriin liittyy voiman ja elinvoimaisuuden tunteita. Tummempien punaisen sävyjen katsotaan merkitsevän rohkeutta ja uhrautumista. Kylmän ilmaston maissa punaiseen väriin on aina katsottu liittyvän positiivisia mielleyhtymiä. Punaisen sävyistä vaaleanpunaista pidetään useissa kulttuureissa selkeästi naisellisena värinä. Vaaleanpunaiseen väriin liittyy erikoisia pieniä havaintoja: värin on havaittu mm. vähentävän ruokahalua. Kiinalaiset pitävät vaaleanpunaista väriä tulevan menestyksen symbolina.

 

 

mm.(lähde http://www.mtv3.fi/helmi/kauneus)