Korvakorujen historia

Korvakorujen historia on pitkä ja värikäs; vuosisatojen saatossa korvakoru on ollut paitsi esteettinen koriste myös sosiaalista, yhteiskunnallista tai uskonnollista asemaa ilmaiseva merkki.

Korva on tärkeä ruumiinosa ja muinoin uskottiin, että jumalat ja sankarit syntyvät äitinsä korvasta. Näin tärkeän aukon suojaksi kiinnitettiin korvakoru, sillä pelättiin, että myös sielu voi vilahtaa karkuun korvan kautta.

Toisaalta korvakorujen – tai ehkä lähinnä niissä käytettyjen materiaalien – taikavoimien uskottiin parantavan silmä- ja korvasairauksia. Korvakoruja käyttivät niin naiset kuin miehetkin, ja usein myös lapset. Nykymiesten tapa käyttää vain yhtä korvakorua pohjautuu menneiden aikojen keikkatyöläisiin: merimiehet käyttivät vain yhtä korvakorua osoittamassa, että parin toinen puolisko odottaa morsiamen kätköissä kotisatamassa.

Korvia on yleensä koristeltu erilaisilla riipuksilla. Kasvojen vieressä heiluvien korujen on katsottu korostavan kasvojen naisellista liikkumattomuutta.

Suuret korvakorut ovat varmasti olleet hyvin raskaita, joten pitkän tukan alle saatettiin laittaa apunauhat, jotka kiedottiin koko korvan ympärille kannattelemaan korun painoa jottei korvalehti venyisi. Hyvin painavien korujen kannattimena käytettiin pään yli vedettyä nauhaa.

Nykyään korvakorut suunnitellaan pääsääntöisesti riittävän kevyiksi, mikä on erityisen tärkeää päivittäiseen käyttöön tarkoitetuissa koruissa. Juhlakäyttöön tarkoitetut korvakorut voivat olla näyttävämmin muotoillut ja painavammat.

Kulta, hopea ja platina ovat kaikki painavia metalleja, joten niistä valmistetaan yleensä vain pienikokoisia korvakoruja. Suuremmat korut on pakko tehdä rakenteeltaan hennoiksi ja yleensä ontoiksi, mikä taas heikentää niiden kestävyyttä.

Titaani on sen sijaan sekä kestävää että kevyttä. Se ei myöskään aiheuta allergiaa, joten se on turvallinen vaihtoehto platina- ja kulta-allergiasta kärsiville.

Nykyaikana joudutaan korujen valmistuksessa huolehtimaan EU-direktiivin määräysten vuoksi, että ihoa vasten kosketuksissa oleva koru ei altista käyttäjäänsä nikkeliallergialle.

Nykypäivänä vain mielikuvitus on rajana korvakorujen materiaaleissa. Killuttimia valmistetaan hevosen häntäjouhista, huovasta, tuohesta, lasista, kristallista, keramiikasta, nahasta, puusta, muovista, kivistä ja nyplätystä pitsistä.

Menneiden aikojen tuulahdus on pitkään pitänyt pintansa korumuodissa. Kalevala Korun malliston klassikkokoruissa päivänvaloon ovat päässeet yli tuhat vuotta vanhat korut. Rautakaudelta, viikinkiajalta ja jopa ajanlaskumme alusta olevat korut on kopioitu, muunneltu ja yhdistelty nykyaikaan sopiviksi.

(lähde. http://www.mtv3.fi/helmi/)