Puuterin historia

Nainen on aina halunnut olla kaunis. 1700-luvulla lumenvalkealla puuterilla

1700-luvun lopulla Ranskan vallankumouksen jälkeen voimakas meikkaaminen jäi pois muodista, ja tilalle tuli erittäin runsas puuterinkäyttö

Eniten käytetty kauneustuote tuohon aikaan oli lyijyvalkoinen, joka sekoitettiin munanvalkuaiseen ja viinietikkaan. Köyhät tytöt säästyivät onnekseen lyijyn haitallisilta vaikutuksilta, sillä he joutuivat paremman puutteessa tyytymään jauhopuuteriin. Usein puuterin päälle levitettiin vielä värjättyä kumilakkaa, joka teki kasvot käytännössä lähes liikkumattomiksi. Rusketusta vältettiin kaikin mahdollisin tavoin.

Puuterin käyttö oli huipussaan 1700-1800-luvuilla, jolloin ihmiset peseytyivät harvoin Sen ajan aatelisnaiset peittivät puuterilla likaa ja hajua. Puuterin piti olla täysin valkoista, sillä ylimystön katsottiin olevan iholtaan valkoisia ja muita ylempänä, koska he eivät ruskettuneet esimerkiksi peltotöissä, kuten rahvaat.

Ensimmäiset puuterit olivat lyijypohjaisia. Lyijyä käytettiin meikeissä jossain määrin 1800-luvulle saakka. 1800-luvulla puuteria tosin alettiin valmistaa jo pääasiallisesti sinkkioksidista. Nykyisin eniten käytetty puuterin raaka-aine on talkki, joka on miltei puhdasta magnesiumsilikaattia. Lisäksi puuterissa on esimerkiksi kaoliinia, joka on miltei puhdasta alumiiniumsilikaattia.

 

*että näin, onneksi monen iho selvisi tästä. Eli voi sanonta täytyy kärsiä kauneuden tähden tulla noiltakin ajoilta, meinaan vaan et naiset on aikamoisia myrkkyjä käyttäneet. Ollaan onnellisia että nykytuotteet  ovat vaarattomampia J *